• FiFi
  • SweSwe
  • EngEng
  • BLOGI: Kun Verlan tehdas museoitiin

    BLOGI: Kun Verlan tehdas museoitiin

    7.4.2020 Uutiset 0
    Verla kesällä 1969, kuva Tuomo Pitkänen Verlan tehdasmuseon arkisto

    Verlan tehdasalue kiinnosti matkailijoita jo paljon ennen tehtaan lopettamista ja museointia. Kouvolan Sanomissa oli 1937 artikkeli, jossa kerrottiin, miten tehtaan nostokiramo eli hiomapuiden hevoskierrolla toimiva nostolaite oli matkailijoiden suuren ihmetyksen aiheena. Suomen Kuvalehti julkaisi 1953 reportaasin, jolla oli varsin enteellinen otsikko: ”Elävä teollisuusmuseo”. Artikkeli alkaa: ”Tampereella puhutaan kuolleesta teollisuusmuseosta, mutta syrjäinen metsäpitäjä Jaala voi esittää nähtäväksi elävän teollisuusmuseon”. Reportaasi loppuu Verlan tehtaan pitkäaikaisen naistyöntekijän herkkään lausahdukseen: ”Vaikka tää on vain tämmönen pieni nuuskamylly, niin ikävä tät hylkyy tulee, jos tää lakkaa.”

    Kuvalehden artikkeli ja työntekijän kommentti kertovat, että ilmassa oli jo 1950-luvulla ennusmerkkejä tehtaan pysäyttämisestä. Kun 1959 tehdas siirtyi yhteen vuoroon ja nuorempi väki oli siirtynyt Kymiyhtiön päätehtaille Kuusankoskelle, alkoi olla selvää, että pyörät pysähtyvät Verlassa ennen pitkää. Vanhan pahvitehtaan lakkauttaminen tapahtui lopulta 18.7.1964, jolloin tuotannosta huolehti lähes eläkeikäinen henkilöstö. Runsaan 80 vuoden yhtäjaksoisen toimintansa aikana Verlan tehtaalla tuotettiin vaaleaa puupahvia n. 150 000 tonnia. Verlan korkeatasoista pahvia ostivat enimmäkseen kirjapainot ja kotelotehtaat, jotka käyttivät sitä mm. kirjankansiin ja erilaisiin pakkauksiin aina tupakkarasioista kenkälaatikoihin. Pahvia vietiin myös ulkomaille. 

    Verlan museaaliset arvot löysi ensimmäisenä maisteri Veikko Talvi. Tultuaan 1951 nimitetyksi Kymiyhtiön henkilöstölehden päätoimittajaksi ja yhtiön tiedotusmieheksi hän ryhtyi tallentamaan ja julkaisemaan Verlaan liittyvää aineistoa. Tehtaan lopettamisvaiheessa Talvi valokuvasi eri työvaiheet tarkoin ja teki lisää vanhojen työntekijöiden haastatteluja ja hankki muuta muistitietoa. Pahvitehtaan ollessa viimeisiä päiviä käynnissä kesällä 1964 tehtaan koko prosessi tallennettiin 16 mm:n värifilmille. Näin oli Verlan tehtaan dokumentointi saatettu hyvälle tasolle, mutta kenelläkään ei ollut tietoa, mitä vanhoille tehdasrakennuksille ja koko ainutlaatuiselle ruukkikylälle tulisi tapahtumaan.

    Talvella oli Verlan suhteen kuitenkin selkeä suunnitelma mielessään. Vuoden 1966 lopulla hän teki Kymiyhtiön johdolle ehdotuksen Verlan vanhan tehtaan säilyttämiseksi ja kunnostamiseksi tehdasmuseoksi. Perusteluissaan hän mainitsi mm., että Kymenlaaksossa oli entuudestaan vain kaksi teollisesta toiminnasta kertovaa museota: raudan jalostuksen varhaisvaiheita esittelevä Strömforsin vasarapaja Ruotsinpyhtäällä ja Karhulan lasimuseo. Sen sijaan Kymenlaaksosta ja samalla koko valtakunnasta puuttui maamme siihen aikaan tärkeintä teollisuudenalaa, puunjalostusteollisuutta, esittelevä museo. Verla soveltui Talven mukaan kokonaisuudessaan tehdasmuseoksi erityisesti siksi, että tehtaan rakennukset, koneet ja tuotantomenetelmät olivat säilyneet kuin ihmeen kaupalla lähes sellaisenaan. 

    Ehdotus ei tuottanut kuitenkaan heti tulosta, sillä teollisen perinteen suojelu Suomessa ei ollut vielä 1960-luvulla kovinkaan suuressa suosiossa. Ajatus museosta jäi silti itämään, joskin joillakin tahoilla esitettiin rakennusten purkamista ja tehdastontin kaavoittamista kesämökkialueeksi. Museointia edesauttoi huomattavasti se, että Verlaan tuli 1967 Kymiyhtiön henkilökunnan lomakylä, joka otti käyttöönsä isännöitsijän entisen asuinrakennuksen, patruunan pytingin, sekä muutamia tyhjilleen jääneitä työntekijöiden asuinrakennuksia. Lopullinen museointipäätös syntyi kuitenkin yllättäen. Verlaan tuli 11.6.1969 vierailulle Kymiyhtiön englantilaisen tytäryhtiön Star Paper Limitedin johtokunta ja isäntänä toimi Kymiyhtiön silloinen hallitus. Käynnin aikana brittiyhtiön puheenjohtaja John C. Burgess ihasteli tehtaan konesalia ja tiedusteli yllättäen isänniltään, onko heillä mitään suunnitelmia tehtaan museoinnista? Kymin hallituksen puheenjohtaja Mika Tiivola ja toimitusjohtaja Kurt Swanljung totesivat lähes yhteen ääneen, että ” asiaa on mietitty jo pidempään ja suunnitelmat ovat valmiina”. Vielä samana iltana asetettiin museotoimikunta ja Verlan museointi sai mahdollisimman arvovaltaisen hyväksynnän.

    Tavoitteeksi asetettiin Talven ehdotuksesta, että museo otetaan käyttöön keväällä 1972, jolloin oli tullut kuluneeksi 100 vuotta sekä Kymiyhtiön että Verlan perustamisesta.

    Näin syntyi Suomen ensimmäinen tehdasmuseo, joka harvinaisuutensa ja alkuperäisyytensä vuoksi nimettiin UNESCO:n maailmanperintöluetteloon vuonna 1996.    

    Verlan tehdasmuseon emeritusjohtaja, kulttuurineuvos Eero Niinikoski

    Teksti on julkaistu alun perin Maailmanperintökohde Verlan puuhiomon ja pahvitehtaan blogissa

    Verlan blogi
    Star Paper Mills Ltd:n johtokunnan puheenjohtaja John C. Burgess (vas.) ja Kymiyhtiön toimitusjohtaja Kurt Swanljung (oik.) tutustumassa Verlaan kesällä 1969. Kuva, Tuomo Pitkänen, Verlan tehdasmuseon arkisto.