Kohteiden valitseminen
Luettelon kohteista päättää Maailmanperintökomitea, johon kuuluu 21 jäsenmaata. Maailmanperintökomitea nimeää kulttuuri- ja luonnonperintökohteet listalleen maailmanperintösopimuksen määrittävien ehtojen mukaisesti. Komitean tehtävä on seurata luettelossa olevien kohteiden tilaa ja päättää maailmanperintörahaston käytöstä. Suomi toimi komitean jäsenenä vuosina 1999-2004 ja 2014-2017.
Ennen kuin kohdetta ehdotetaan maailmanperintöluetteloon, tulee sen sisältyä kansalliseen aieluetteloon. Luettelo sisältää kaikki lähitulevaisuudessa maailmanperintöluetteloon ehdotettavat kohteet. Kohteiden valinnassa kiinnitetään huomiota etenkin aliedustettuihin temaattisiin ryhmiin, kuten 1900-luvun arkkitehtuuriin, kulttuurimaisemiin, teollisuuskohteisiin ja perinteiseen asumiseen ympäristöineen. Yliedustettuja kohteita ovat muun muassa historialliset kaupunkimaisemat (etenkin eurooppalaiset keskiaikaiset kaupunkimaisemat) ja uskonnolliset monumentit.
Yleismaailmallinen erityisarvo
Jokaiselle maailmanperintökohteelle määritelty yleismaailmallinen erityisen arvokas kulttuuri- tai luonnonperintöarvo (OUV, Outstanding Universal Value) on nimeämisen pääperiaate. Yleismaailmallinen erityisarvo kuvaa kulttuuri- tai luonnonperintökohteen kansainvälisten rajoja ylittävää ainutlaatuista merkitystä ja eheää kokonaisuutta. Kohteen tulee sisältää mahdollisimman kokonaisina ja koskemattomina kaikki ne elementit, jotka ilmaisevat sen yleismaailmallista arvoa. Kohteelta edellytetään autenttisuutta omassa kontekstissaan.
Kohteiden erityisarvon suojelu tuleville sukupolville on koko ihmiskunnan vastuulla. Maailmanperintöarvo täsmennetään ja todennetaan niin alueellisen kuin kansainvälisen vertailuselvityksen perusteella.
Nimeämiskriteerit
Yleismaailmallisen erityisen arvokkaan kulttuuri- tai luonnonperintöarvon sekä autenttisuuden ja eheyden lisäksi kohteen tulee täyttää vähintään yksi maailmanperintökomitean laatiman toimintasuunnitelman (Operational Guidelines) mukaisista nimeämiskriteereistä. Lisäksi kohteella tulee olla arvoonsa perustuva hoito- ja käyttösuunnitelma, jota kohteen isäntäorganisaatio toteuttaa. Kohteen käytön tulee perustua eheän kokonaisuuden säilyttämiseen ja toiminta alueella tulee olla ekologisesti ja kulttuurisesti kestävää.
Kulttuurikriteereitä ovat muun muassa inhimillisen luovuuden mestariteos, poikkeuksellisen merkittävä todiste olemassa olevasta tai hävinneestä kulttuurista, merkittävää historiallista aikakautta edustava rakennustyyppi, arkkitehtoninen tai teknologinen kokonaisuus tai maisema sekä tietyn kulttuurin perinteistä asutusta, maan- tai meren käyttöä tai ihmisen vuorovaikutusta ympäristön kanssa ilmentävä kokonaisuus.
Luontokriteereitä ovat muun muassa poikkeuksellisen kaunis maisema, maapallon historian tärkeää kehitysvaihetta kuvaava maisema, esimerkki käynnissä olevasta ekologisesta tai biologisesta muutoksesta sekä uhanalaisen eläinlajin tyyssija.
Lue lisää maailmanperintösopimuksesta:
Museovirasto: Kansainväliset maailmanperintösopimukset
Opetus- ja kulttuuriministeriö: Maailmanperintösopimus
