BLOGI: Kansallinen maailman­perintöfoorumi – menestystä vastuullisesti

Tulevaisuusorientoitunut ja kestävä maailmanperintötyö yhteiskunnallisen
kriisinkestävyyden tukena

Ensimmäinen Kansallinen maailmanperintöfoorumi 2020 järjestettiin 10.–11.11.2020 teemalla Menestystä vastuullisesti.

Minulla oli kunnia olla Keynote listener roolissa foorumin vaikuttajapäivän pyöreän pöydän keskustelussa Suomenlinnassa 11.11.2020. Tehtävääni kuului esittää lyhyt tiivistys käydystä keskustelusta. Miten jännittävää!

Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote tilaisuudesta on luettavissa verkkossa.

Pyöreän pöydän keskustelussa olivat mukana ministerit Annika Saarikko ja Krista Mikkonen, johtaja Henrik Jansson, pääjohtaja Tiina Merisalo, puheenjohtaja Pirkko Yliselä ja johtaja Kristiina Hietasaari. Alustukset keskusteluun toivat Saarikko, Mikkonen sekä europarlamentaarikko Henna Virkkunen. Keskustelu oli kaiken kaikkiaan inspiroivaa ja sujuvaa, mistä piti osaltaan huolen moderaattorina toiminut Jukka-Pekka Rantanen.

Kulttuuriperintö on muutoksessa

Alustuksessaan Henna Virkkunen totesi, että kulttuuriperintö on myönteinen asia ja sitä on ilo puolustaa ja edistää. Useimpien on varmasti helppo yhtyä tähän.

Kulttuuriperinnön näkeminen yksinomaan myönteisenä piilottaa kuitenkin siihen liittyviä erilaisia, osin ristiriitaisiakin näkökulmia ja merkityksiä. Tämä liittyy muun muassa kiistanalaiseen
ajatukseen yhteisestä eurooppalaisesta kulttuuriperinnöstä.

Kulttuuriperintöpolitiikan tulisi pystyä käsittelemään kulttuuriperinnön moninaisuutta, kerroksellisuutta sekä sen muutosta, jota tapahtuu kaiken aikaa muun muassa arvojen ja asenteiden muuttuessa. Tämä on keskeinen osa yhteiskunnan kriisinkestävyyttä, jota tällä hetkelläkin koetellaan sekä koronaviruksen että myös demokratiaa ja ihmisoikeuksia kyseenalaistavien henkilöiden ja tahojen toimesta.

Keskustelussa lähestyttiin kauniisti kokonaisvaltaista kestävyyttä sekä innovoitiin uutta matkailun trendiä eli hidasta ja viipyilevää, hyvinvointia edistävää, matkailua Suomen maailmanperintökohteissa. Kaikki keskustelijat korostivat, että jako luonto- ja kulttuurikohteisiin on keinotekoinen, koska kaikki kohteet ovat todellisuudessa yhdistelmiä. Ekologisessa kestävyydessä olemme pahasti jäljessä maapallon tilannetta ajatellen, mutta kuten Henrik Jansson totesi, kulttuurissakin on vielä tekemistä. Voisikohan näillä olla jotain tekemistä keskenään?

Osaaminen ja tietopohja keskeisiä kestävässä kulttuuriperintötyössä

Erityisesti keskustelussa jäi paitsioon osaamisen ja tietopohjan vahvistamisen merkitys maailmanperinnön ja kulttuuriperinnön säilymiselle ja kukoistukselle, sekä kriisinkestävyydelle. Teema nousi esille Tiina Merisalon ja Pirkko Yliselän puheenvuoroissa, mutta ei kytkeytynyt isoon kuvaan.

Sekä nuorempien sukupolvien että muiden, joiden ääni ei vielä riittävästi kuulu, kiinnittyminen kulttuuriperintöön ja sitä koskevaan keskusteluun on keskeistä tulevaisuusorientoituneelle ja kestävälle kulttuuriperintötyölle, jota yhteiskunta ja maailma juuri nyt kipeästi tarvitsevat.

Yhdenvertaisia mahdollisuuksia kokea, määrittää ja luoda uutta kulttuuria ei toistaiseksi ole riittävästi tarjolla osana lasten ja nuorten arkea ja elämää ­– koulupäivää ja vapaa-aikaa. Kulttuurin saatavuus on edelleen sekä sosioekonomisesti että alueellisesti eriytynyttä, millä on negatiivisia hyvinvointivaikutuksia.

Kulttuuriperintöä, ja maailmanperintöä sen osana, koskevien omakohtaisten kokemusten sekä tietojen, taitojen ja kyvykkyyden merkitys kulttuuriselle osallisuudelle ja yhteiskunnalliselle toimijuudelle laajemminkin on aivan keskeinen. Saavutettavuuden – sekä matkailun että myös ylipäänsä osallisuuden kokemusten synnyttämisen – näkökulmasta myös keskustelu digitaalisuuden luomista mahdollisuuksista jäi vielä ohueksi.

Maailmanperintö­strategialla on ollut vaikutusta

Foorumin vaikuttajapäivää edelsi hoitokuntien työpaja, jossa käsiteltiin muun muassa koronaepidemian vaikutuksia maailmanperintökohteiden kävijämääriin. Tuli esiin, kuinka kävijätutkimukset, kestävän matkailun indikaattorityö sekä paikallistaloudellisten vaikutusten arvioiminen ovat menneet eteenpäin. Ylipäänsä koko foorumi osoitti, että kansallisella maailmanperintöstrategialla (2015–2025) on ollut vaikutusta.

Ministeri Krista Mikkonen toi foorumiin hyviä uutisia: Maailmanperintökohteiden suojelua koskevaa säädöstä esitetään osaksi Maankäyttö- ja rakennuslakia ja Suomi tulee esittämään Saimaan norppasaaristoa Unescon maailmanperintölistalle luontokohteeksi.

Iloa tuottaa myös edustamani Kulttuuriperintökasvatuksen seuran ja Suomen Maailmanperintökohteiden yhdistyksen käynnissä oleva yhteistyö olevasta yhteistyöstä. Sen tuloksena on juuri valmistunut verkkoaineisto maailmanperintökasvatukseen, joka sisältää muun muassa äänimaailmoja, videoita, ristikoita ja visailuja opetuksen tueksi.

Ei kun tutustumaan ja levittämään tietoa!

Hanna Lämsä

Toiminnanjohtaja, Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura

Lähde:

Eurooppalainen kulttuuriperintö: Lähdesmäki, T., Mäkinen, V., Salmela, U., & Turunen, J. (2019). Suomi ja eurooppalainen
kulttuuriperintö: Paneelikeskustelu. Kulttuurintutkimus, 35(3–4), 88–97.

Toimituskunta: Suomen maailmanperintökohteiden yhdistyksen hallitus.