Maailmanperintöfoorumissa vedettiin yhteen kansallisen maailmanperintöstrategian kausi – mitä opittiin ja mitä seuraavaksi?

Neljäs maailmanperintöfoorumi pidettiin torstaina 23.4.2026 Vaasassa. Maailmanperintöfoorumin järjestivät ympäristöministeriö sekä opetus- ja kulttuuriministeriö yhdessä Suomen maailmanperintökohteet ry:n kanssa. Edellisenä iltana juhlittiin Suomen maailmanperintökohteiden yhdistyksen 10‑vuotisjuhlaa sekä Merenkurkun maailmanperintöstatuksen 20‑vuotisjuhlaa Pohjanmaan museolla järjestetyssä vastaanotossa, jossa Vaasan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Frans Villanen esitti tervehdyksen.

Foorumia edeltävänä päivänä järjestettiin myös Suomen maailmanperintökohteiden yhdistyksen juhlavuoden kunniaksi Hanken Svenska Handelshögskolanilla seminaari, jossa esitettiin Kvarken – be my guest -projektin tutkimustuloksia (tutkija Annika Pollari) sekä kuultiin Suomen ICOMOS ry:n puheenjohtaja Marianne Lehtimäen esitys ICOMOS:in roolista UNESCO:n maailmanperintösopimuksen toteuttamisessa.

Maailmanperintöfoorumi Vaasassa 23.4.2026

Foorumin avasi opetus- ja kulttuuriministeriön valtiosihteeri Kristiina Kokko. Hän kiitti molempien järjestävien ministeriöiden puolesta kaikkia läsnäolijoita heidän päivittäisestä työstään Suomen maailmanperintökohteiden hyväksi ja onnitteli yhdistystä sen 10‑vuotisjuhlasta.

Puheessaan hän käsitteli nyky-yhteiskunnan maailmanperinnölle asettamia haasteita ja uhkia, kuten sotia, joissa yhdistyvät perinteinen sodankäynti ja moderni drooniteknologia. Sodan aikana pyritään myös tuhoamaan tärkeitä kulttuuripaikkoja ja varastamaan esineistöä, mikä uhkaa erityisesti maailmanperintökohteita. Hän nosti esiin myös ilmastonmuutoksen haasteet maailmanperinnön säilyttämiselle ja esittämiselle sekä korosti, että kohteiden erilaisuus edellyttää erilaisia lähestymistapoja niiden vaalimiseen.

Kokko korosti myös yhteistyötä Ruotsin kanssa ja kiitti siitä. Hän painotti vuoropuhelun merkitystä ja totesi, että takana on kymmenvuotinen strategiajakso. Ministeri Mari‑Leena Talvitie haluaa kutsua maailmanperintökohteiden edustajat keskusteluun vielä hallituskauden aikana. Aalto Works ‑kohteen maailmanperintöhakemus on jätetty ja siihen odotetaan vastausta kesällä. Lopuksi Kokko kannusti säilyttämään myönteisen asenteen ja etsimään tapoja jatkaa työtä haasteista huolimatta.

Onko UNESCO:lla paikka nykypäivän maailmassa?

Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori ja Suomen UNESCO‑toimikunnan puheenjohtaja Teivo Teivainen puhui etäyhteydellä globaalin arvoyhteisön merkityksestä nykymaailmassa. Hän muistutti, että globaalit rakenteet syntyivät toisen maailmansodan jälkeen vahvistamaan ihmisten kykyä selviytyä kriiseistä. 1960‑luvulla Apollo 8:n ottama kuva Maasta lisäsi ymmärrystä yhteisestä planeetasta ja edisti kansainvälistä yhteistyötä. Samalla ympäristöliike alkoi kasvaa globaaliksi.

Teivaisen mukaan globaalilla yhteistyöllä on tulevaisuutta, ja maailmanperintöön ja matkailuun liittyvät haasteet on suurelta osin kyetty hallitsemaan. Usein kyse on ollut liikaturismista, joka kuluttaa kohteita ja aiheuttaa sosiaalisia ongelmia paikallisille. Vaikka kansainvälisen järjestelmän nähdään paikoin murenevan, vain harvat maat rikkovat sopimuksia.

Hän totesi, että UNESCO:lla on tulevaisuus, vaikka jännitteitä esiintyy. Esimerkkeinä hän mainitsi paikallisten ja globaalien intressien ristiriidat, kuten Amazonin sademetsien suojelun. Samankaltaista keskustelua käydään myös Suomessa metsien käytöstä. Maailmanperintökohteet ovat kuitenkin yleensä selkeästi suojelun arvoisia.

Teivainen nosti esiin myös tekoälyn vaikutukset: tulevaisuudessa hakemukset ja tapa säilyttää maailmanperintöä voivat muuttua merkittävästi. Digitaaliset mallit voivat toimia varajärjestelmänä kohteiden tuhouduttua. Hän päätti puheensa kutsumalla osallistujat jatkamaan keskustelua Helsingissä myöhemmin samana vuonna.

Maailmanperintöstrategian arviointi

Johtava asiantuntija Juho Nyman esitteli MDI:n tekemän maailmanperintöstrategian arvioinnin. Arviointi julkaistiin opetus- ja kulttuuriministeriön sivuilla suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Tulosten mukaan strategialla on ollut merkittävä vaikutus maailmanperintötyöhön. Se on selkeästi rakennettu ja sisältää sekä strategisen että konkreettisen tason. Visio on pitkälti toteutunut ja kehitys edennyt kaikilla osa-alueilla.

Kehittämistarpeita nähtiin erityisesti kestävän kehityksen ja yhteisöllisyyden vahvistamisessa sekä lainsäädännössä. Resurssit ovat niukat, ja työ keskittyy harvoille asiantuntijoille. Perusrahoitus on vähäistä, joten monipuolisempi rahoituspohja olisi tärkeä. UNESCO arvostaa Suomen yhteistyötä, ja strategian myötä kohteiden välinen yhteistyö on vahvistunut.

Paneelikeskustelu: tarvitaanko uusi strategia?

Arvioinnin jälkeen käytiin paneelikeskustelu, johon osallistuivat Kristiina Kokko, Stefan Wessman, Katriina Koponen ja Max Jansson. Keskustelua johti Hippi Hovi.

Paneelissa todettiin, että strategia on onnistunut, mutta lainsäädäntö ja resurssit kaipaavat kehittämistä. Yhteistyötä ja UNESCO-brändiä pidettiin arvokkaina, mutta etenemistä toivottiin nopeammaksi. Kaikki panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että uusi strategia tarvitaan.

Uuden strategian valmistelussa korostettiin rahoituksen, paikallisten toimijoiden, yrittäjien ja viranomaisten yhteistyötä. Myös kestävän matkailun merkitys nousi esiin, ja todettiin matkailun kasvaneen, vaikka massaturismia Suomessa esiintyy vain rajallisesti.

Valokuvien voimaa

Lounaan jälkeen nähtiin Ann‑Britt Padasin valokuvia Merenkurkun saaristosta. Hän kuvasi luonnon valoa ja yksityiskohtia suuresta pienimpään, osoittaen syvää rakkautta kotiseutuunsa.

Ruotsin näkökulma

Camilla Lugnet Grimetonin maailmanperintökohteesta kertoi Ruotsin tilanteesta. Suomi on hänen mukaansa monin tavoin Ruotsia edellä, erityisesti strategiatyössä ja yhteistyössä. Ruotsissa poliittinen tuki vaihtelee, mutta myös siellä maailmanperintöä kehitetään strategisesti.

Kestävä matkailu: Korsnäsin esimerkki

Suomen maailmanperintökohteiden yhdistys ry

Suomen maailmanperintökohteiden yhdistyksen puheenjohtaja Ulla Mikkanen esitteli yhdistyksen toimintaa viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Yhteistyö Suomen seitsemän maailmanperintökohteen välillä on ollut menestyksekästä ja lisännyt osaamista sekä vaikuttavuutta.

Tilaisuudessa palkittiin myös merkittäviä toimijoita:

• UNESCO Asp Net -verkoston (UNESCO-koulut), jotka saivat vuoden 2026 tunnustuksen UNESCO‑maailmanperintötyön lähettiläänä Suomessa.

Arkkitehti Maire Marttinen postuumisti hänen työstään maailmanperinnön edistämisessä. Palkinnon nouti hänen puolisonsa Jarmo Mattinen.

Metsähallituksen näkökulma

Henrik Jansson korosti viestinnän ja yhteiskunnallisen osallistumisen keskeistä roolia maailmanperintötyössä. Hän nosti esiin resurssipulan sekä tarpeen tasapainottaa matkailun kehittämistä ja kohteiden suojelua. Hän ehdotti myös jatkuvasti päivittyvää strategiaa.

Yhteenveto

Päivän päätteeksi kiteytettiin, että uusi kansallinen maailmanperintöstrategia tarvitaan. Kohteiden rahoituksen haasteet jäivät avoimeksi kysymykseksi ja asiasta keskustelu jatkuu. Seuraava maailmanperintöfoorumi järjestetään vuonna 2028.

Suomen maailmanperintökohteiden yhdistys ry kiittää kaikkia osallistuneita ja toivottaa kaikki mukaan jatkotyöhön!

Kirjoittaja: Koordinaattori Marlene Ahlberg