BLOGI: Kansallinen maailmanperintöfoorumi

Päivä alkoi klo 10 aamukahveilla Oodin lämpiössä ja virallinen ohjelma alkoi klo 10.30 Maijansalissa.

Tapahtuman moderaattori Peter Nyman toivotti vieraat tervetulleeksi Maailmanperintöfoorumiin.

Tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala ei päässyt paikalle, joten valtiosihteeri Kristiina Kokko sijaisti häntä, ja piti aloituspuheenvuoron siitä, miten Suomi osallistuu maailmanperinnön vahvistamiseen. Hän kiitti foorumin osallistujia arvokkaasta työstä maailmanperinnön parissa.

Toisena puheenvuoron piti Suomen pysyvä edustaja OECD:ssä ja Unescossa, suurlähettiläs Pasi-Heikki Vaaranmaa. Hän kertoi puheessaan maailmanperintösopimuksesta ja sen velvoitteista Suomelle. Vaaranmaa nosti esiin muun muassa maailmanperintökohteiden tuomia hyötyjä ja haittoja, sekä niihin kohdistuvia uhkia. Hän avasi puheessaan maailmanperintökomitean toimintaa sekä siihen liittyviä kehityskohteita ja avasi Suomen linjaa komiteassa.

Tulisiko Suomen pohtia komiteaehdokkuutta jälleen kerran?

Pasi-Heikki Vaaranmaa

Vaaranmaa esitti kysymyksen yleisölle: ”Tulisiko Suomen pohtia komiteaehdokkuutta jälleen kerran?”. Suomen edellisestä komiteajäsenyydestä on kulunut seitsemän vuotta ja uudet komitean jäsenet valitaan marraskuussa 2025.

Maailmanperinnön merkitys kansainvälisellä ja paikallisella tasolla

Ensimmäisten puheenvuorojen jälkeen oli vuorossa ensimmäinen paneelikeskustelu, jonka aiheena oli: ”Maailmanperinnön merkitys: Kansainvälinen sopimus – paikallinen voimavara”.

Paneelissa keskusteltiin muun muassa kansainvälisestä sääntöjärjestelmästä ja siitä, kuinka Suomi voi vahvistaa sitä. Suurlähettiläs Pasi-Heikki Vaaranmaan mukaan Suomen pitäisi toimia johdonmukaisesti sekä sääntöjä noudattaen. Hänen mukaansa tarvitaan kollektiivista kykyä ja ongelmanratkaisua, sillä nykyajan monimutkaiset haasteet vaativat kykyä tehdä yhteistyötä yli rajojen, eri suuntiin sekä erilaisista taustoista ja arvomaailmoista tulevien kanssa.

Arkkitehti Maire Mattinen kommentoi suurlähettilään esittämään kysymykseen Suomen komiteaehdokkuudesta, että Suomi on esimerkillinen sääntöjen noudattamisessa ja Suomen maailmanperintökohteet ovat hyvässä kunnossa, joten Suomesta olisi komiteaehdokkaaksi, jos vain löytyy rohkeutta lähteä vaikuttamaan asioihin. Suurlähettilään mukaan Suomen kaltainen maa voi vahvistaa kansainvälistä sääntöjärjestelmää juuri sitä kautta, että mennään mukaan erilaisiin kansainvälisiin yhteistyöelimiin, joista yksi on maailmanperintökomitea.

Moderaattori kysyi valtiosihteeriltä tulevista leikkauksista ja valtiosihteerin mukaan vuoden 2025 budjettitilanne on jo hyvin tiedossa, mutta vuosi 2026 vaikuttaa tällä hetkellä rajulta. Hän toivoo, että siihen tulisi vielä käänne parempaan. Maire Mattisen mukaan näkyvyyden hankkimisella on muutakin merkitystä kuin kotimaiseen politiikkaan tai taloudelliseen tukeen vaikuttaminen, sillä hänen mukaansa on tärkeää, että Suomi on esillä myös maailmanlaajuisesti. Hänen mukaansa Suomella olisi paljon mahdollisuuksia nostaa maailmanperintökohteiden tarjoamaa potentiaalia.

Maailmanperintökohteita ei pitäisi nähdä rajattuina saarekkeina, vaan maailmanperintösopimuksen yksi idea on se, että huolehditaan ihmiskunnan parhaista saavutuksista ja niitä vaalitaan. Tarkoitus on, että kohteet toimivat suunnannäyttäjinä ja edelläkävijöinä suojelun ja hyvien korjaamistapojen edistäjänä ja säteilisi ympäristöönsä osaamista ja tietoa.

Maire Mattinen muistutti laajemmista, välillisistä ja kertautuvista vaikutuksista, joilla on myös taloudellisia vaikutuksia, kuten identiteettivaikutuksella ja sietokyvyllä. Taloudellista vaikutusta on mitattu paljon ja pystytty todistamaan, että kulttuuriin asetettu euro moninkertaistuu yhteiskunnan muiden toimintojen kautta. Yleisöstä nostettiin esiin Suomen vahva pohjoismainen yhteistyö Unescossa, esimerkiksi hallintoneuvostossa ja maailmanperintökomiteassa koordinoidaan erityisesti pohjoismaisten kollegoiden kanssa. Yhdessä olemme aina enemmän kuin yksi pohjoismaa, yhteinen pohjoismainen ääni. Maailmanperintökomitean osalta on käytössä pohjoismainen rotaatio, josta on keskusteltu päivän aikana.

Maailmanperintötyön kehittäminen

Paneelikeskustelun jälkeen moderaattori esitteli Kuusankosken Unesco-lukiosta tulleet opiskelijat ja opettajat, jotka näyttivät videon Verlassa tekemästään hankkeesta. Videon jälkeen yleisö esitti kysymyksiä oppilaille ja opettajille. Opiskelijat tekivät arvokasta työtä tallentaessaan Verlan maailmanperintöalueen historiaa ja kulttuuriperintöä Verlan talot -projektissa. Kesän aikana nuoret kiersivät haastattelemassa alueen asukkaita, keräten muistietoa taloista ja niiden asukkaista. Tämä projekti yhdisti eri sukupolvet, tuoden esiin tarinoita ja perinteitä, jotka rikastuttavat yhteisöä ja sen identiteettiä.

Opiskelijoiden jälkeen puheenvuoron piti erityisasiantuntija Reko Korhonen ympäristöministeriöstä. Hän kertoi maailmanperintöä koskevasta lainsäädännöstä ja siitä, kuinka sitä tulisi kehittää. Hänen mukaansa tällä hetkellä lainsäädännössä ei ole erityisiä maailmanperintösäädöksiä, jotka turvaisivat kokonaisvaltaisesti maailmanperintökohteiden suojelua. Korhosen mukaan erityisten yleismaailmallisten arvojen suojelu saadaan toteutettua niin, että pykälätaso nostetaan pois eri kaavatasoilta ja tehdään maailmanperintöä koskeva pykälä. Tavoitteena on myös nostaa suojavyöhyke pykälätasolle, jotta pystytään vaikuttamaan siihen, mitä maailmanperintökohteiden suojavyöhykkeellä tapahtuu ja näin suojavyöhykkeelläkin tulee varmistaa erityisen yleismaailmallisen arvon säilyminen. Näin ollen erityinen yleismaailmallinen arvo olisi tunnistettu alueiden käyttöä koskevassa lainsäädännössä ja näin se otettaisiin myös kaavoituksessa huomioon.

Seuraavana maailmanperintökoordinaattori Malin Henriksson Metsähallitukselta kertoi konkreettisin esimerkein, kuinka Merenkurkun saaristossa on hyödynnetty maailmanperintöarvoja alueidenkäytön suunnittelussa. Merenkurkun saaristossa nimettiin avainarvot ja niille attribuutit, joiden kautta päästään konkreettisemmalle tasolle. Tämän myötä heillä on lista asioista, jotka tekevät alueesta maailmanperintöalueen, selittävät miksi alueella on maailmanperintöstatus. Se helpottaa alueiden käytön suunnittelussa, seurannassa ja päätöksenteossa. Arvojen ja attribuuttien määritteleminen tarjoaa selkärangan erilaisten vaikeiden kysymysten, kuten maisemavaikutusten parissa.

Yhteisvaikutusten ymmärtämiseksi tarvitaan eri ammattiryhmiä sekä paikallisten näkemystä ja heidän tuntemustaan omasta alueestaan

Yleisöstä nostettiin esille Petäjäveden kirkon tilanne, jossa suunnitellaan tuulivoima-aluetta kirkon suoja-alueen ulkopuolelle. Kuntalaisilla on ristiriitainen näkemys maailmanperintöarvon kanssa, koska kirkolta on vuosia viestitty, että kirkko on voimavara kunnalle. Tuulivoima-alue on taas merkittävä investointi alueella, jolloin syntyy ristiriita. Suurlähettiläs kommentoi tämän olevan iso kysymys, jonka kanssa osassa Suomen maailmanperintökohteissa joudutaan painimaan, koska kyseessä on elinkeinotoiminnan kysymykset ja taloudelliset kysymykset laajemmin sekä
maailmanperintökohteen arvo. Suurlähettiläs kertoi keskustelleensa Unescon sihteeristön kanssa, jotka toivat esille, että heillä on valmistelussa tukipaketti uusiutuvan energiantuotannon ratkaisuja koskien.

Erikoisasiantuntija Stefan Wessman Museovirastosta kertoi maailmanperintösopimuksen toimeenpanosta Suomen kohteissa. Wessman korosti pohjoismaisen yhteistyön tärkeyttä. Hän kuvaili Pohjoismaiden välillä olevan positiivista yhteistyötä monella eri tasolla.

Ennen kokouksia pidetään valmistelevia kokouksia, joissa keskustellaan yhdessä niistä asioista, jotka ovat tulossa kokouksiin ja päätetään pohjoismaiden yhteisestä linjasta. Tämä johtuu siitä, että yksin on vaikeaa saada muutoksia aikaiseksi maailmanperintötyössä. Yhdessä Pohjoismaat edustavat aika ison osan maailmanperintökohteista yhteensä yli 40 kohteella. Kun on hyviä ideoita ja käytäntöjä, jotka halutaan viedä läpi, niin myös pohjoismaisen ryhmän ulkopuolella on maita, jotka ajattelevat suojelukysymyksistä ja sopimuksen toimeenpanosta samalla tavalla ja yhdessä ollaan iso ryhmä, joka voi saada päätöksiä aikaiseksi.

Wessmanin mukaan maailmanperintökohteet ovat tehneet valtavan hyvän työn toimeenpanosuunnitelman kanssa ja tilanne on viimeisten 10 vuoden aikana vakiintunut todella hyvin Suomen kohteissa. Wessmanin mielestä on aika tehdä uusi strategia ja vanhasta saadaan oppia asioista, jotka olisi syytä huomioida uudessa strategiassa. Hänen mukaansa toimeenpanosuunnitelman osalta voidaan parantaa työnjakoa ja sitä, miten se tapahtuisi. Rahoitus on osa ohjelmaa, ja vaikuttaa toki siihen, miten se käytännössä pannaan toimeen.

Yleisöstä nostettiin esiin Malin Henrikssonin esityksessä esiin tulleiden attribuuttien merkitystä. Näihin tulisi kiinnittää huomiota tulevassa strategiassa, jotta voitaisiin paremmin määritellä se, missä erityinen yleismaailmallinen arvo on. Viimeisimmässä kausiraportissa kaikki kohteet ovat joutuneet määrittelemään attribuutteja. Tämä olisi hyödyllinen tieto kaavoittajalle, että puhuttaisiin konkreettisemmalla tasolla. Tärkeää on se, että kohteissa tiedetään mitä tehdään, jotta pystytään määrittelemään attribuutteja järkevällä tavalla.

Wessmanin mukaan kohteiden on parannettava juuri attribuuttien löytämisessä. Yleisöstä korostettiin yhteistyön tärkeyttä eri asiantuntijoiden välillä, sillä kaikkien on opittava, mitä maailmanperintösopimus käytännössä tarkoittaa. Wessmanin mukaan Suomi on tehnyt todella paljon hyvää työtä luonnon -ja kulttuuriperinnön yhdistämisen eteen.

Kahvitauon jälkeen ohjelman avasi arkkitehti Kirsti Kovanen puheenvuorollaan hoidon suunnittelusta maailmanperintökohteessa. Hänen mukaansa hoitosuunnittelu on yhteensovittamista melkein ääripäiden välillä ja maailmanperintötyössä suunnittelu toteutuu syklisesti.

Kovasen mukaan maailmanperintötermistö ei vastaa kotimaista suojelutermistöä kokonaan ja se täytyisi sanoittaa uudelleen, jotta voidaan toimia sujuvammin Suomessa.

Yleisöstä kommentoitiin, että suunnittelu ja hoidon muuttuminen täytyisi osata ottaa resursoinnissa huomioon. Ei riitä, että osallistetaan enemmän ja enemmän ihmisiä, vaan täytyisi oppia tekemään työtä uudella tavalla.

Vaikka asioita suunnitellaan omalla työpöydällä, sitoutuminen voi olla muilta osallisilta heikkoa. Jos osallistetaan ihmiset alusta asti oikein hyvin, he ovat hyvin sitoutuneita.

Maailmanperintötyö ja sen merkitys tulevaisuudessa

Puheenvuoron jälkeen pidettiin toinen paneelikeskustelu aiheella: ”Mitä päivän puheenvuorot antavat odottaa seuraavilta vuosilta?” Panelisteina olivat arkkitehti Maire Mattinen, ylijohtaja Riitta Kaivosoja opetus- ja kulttuuriministeriöstä sekä pääjohtaja Tiina Merisalo Museovirastosta. Ylijohtaja Riitta Kaivosoja sanoi olevansa ylpeä pohjoismaisesta yhteen puhaltamisen kulttuurista, joka on syntynyt maailmanperintötyöhön. Hänen mukaansa rajallisia resursseja on kompensoitu hyvällä yhteistyöllä ja vahvalla osaamisella.

Pääjohtaja Tiina Merisalo korosti myös yhteistyön olevan voimavara ja vahvuus maailmanperintöverkostossa. Hänen mukaansa lainsäädännön uudistaminen on tärkeä askel jatkotyössä, sillä sen myötä maailmanperinnön asema saadaan lainsäädäntöön turvattua.

Maire Mattisen mukaan attribuuttien avulla voidaan konkretisoida kohteiden erityistä yleismaailmallista arvoa sekä tehdä se ymmärrettäväksi kansalaisille. Ihmisten olisi tärkeä ymmärtää kohteiden arvo konkreettisesti ja siitä tulisi puhua laajemmin koko ympäristölle, jonka myötä poliittiset päättäjätkin ymmärtäisivät asian paremmin. Tiina Merisalo oli samaa mieltä siitä, että arvoa tulisi pystyä sanoittamaan maanläheisesti ja ymmärrettävästi suurelle yleisölle. Hänen mukaansa myös yhteiskunnan ilmapiiri vaikuttaa ihmisten suhtautumiseen maailmanperintöä kohtaan. Yleisöstä nostettiin esiin, pitäisikö Suomen maailmanperintökohteiden toimia esimerkkinä muille hyvistä toimintatavoista esimerkiksi siinä, miten sopeudutaan ja torjutaan ilmastonmuutosta ja luontokatoa. Pitäisikö tämä olla mukana uudessa strategiassa?

Riitta Kaivosojan mukaan on odotettavissa, että ihmiset alkavat ymmärtää paremmin kulttuuriperintöä, kestävän kehityksen ja uusiokäytön myötä. Hänen mukaansa ei ole vielä ymmärretty, että se koskee myös rakennettua ympäristöä. Kaivosoja esitteli hallituksen eduskunnalle jättämää kulttuuripoliittista selontekoa, jossa mainittiin kulttuuriperintö ja maailmanperintökohteet useammassa kohdassa. Kaivosojan mukaan tässä olisi hyvä mahdollisuus lähteä miettimään, kuinka näitä kohtia lähdetään toimeenpanemaan, jotta tavoitteet toteutuvat.

Nykyisen maailmanperintöstrategian kausi loppuu ensi vuonna ja Maire Mattisen mukaan on korkea aika arvioida, miten nykyinen strategia on toteutunut. Pitää ryhtyä uuden strategian laatimiseen ja siihen tarvitaan enemmän konkretiaa, enemmän ruohonjuuritason informaatiota sekä tutkimusta. Kuten keskustelussa todettiin aiemmin, Mattisen mukaan maailmanperintökohteiden suhtautuminen ilmastonmuutokseen ja luontokatoon olisi hyvä olla uudessa strategiassa. Hänen mukaansa uudessa strategiassa tulisi luoda katseet ulospäin ja ottaa kantaa laajemmin yhteiskunnallisella tasolla. Mattinen korosti, että uuden strategian tulisi olla mahdollisimman konkreettinen sekä puhutteleva ja ymmärrettävä tavallisille ihmisille.

Tiina Merisalon mukaan maailmanperintökohteiden pitää toimia esimerkkeinä. Hyviä toimintatapoja, hyviä malleja ja periaatteita, joita kohteissa kehitetään ja luodaan, voidaan soveltaa muissakin kulttuuriperintökohteissa. Riitta Kaivosojan mukaan on tehtävä paljon työtä tunnettuuden ja merkityksen esille nostamisen eteen, sillä monelle suomalaiselle maailmanperintökohteet eivät ole tuttuja. Tiina Merisalon mukaan myös suuri yleisö on haasteena, sillä monella ei ole tietoa maailmanperinnöstä ja sen vaatimuksista. Hänen mielestään Suomen maailmanperintökohteiden mahdollinen laajeneminen uuden kohteen myötä olisi hieno mahdollisuus kertoa ihmisille, mistä maailmanperinnössä on kysymys. Maire Mattisen mukaan uusi kohde monipuolistaisi Suomen maailmanperintörakennetta, mikä olisi positiivinen asia.

Yleisöstä kannustettiin rajat ylittävään maailmanperintötyöhön. Tiina Merisalon mukaan voitaisiin kannustaa Ruotsia pyrkimään komitean jäseneksi ja tätä kautta tehdä yhteistyötä.

Tässä oli päivän teema, miten Suomi osallistuu maailmanperinnön vahvistamiseen, niin kääntäisin myös toisinpäin, että miten maailmanperintö vahvistaa Suomea.

Arkkitehti Maire Mattinen

Paneelikeskustelun jälkeen ylijohtaja Riitta Kaivosoja lausui Maailmanperintöfoorumin loppusanat, jossa hän kiitti päivän keskusteluista ja mielenkiintoisista näkökulmista. Hänen mukaansa foorumin tavoitteet täyttyivät, sillä siellä jaettiin tietoa, lisättiin vuorovaikutusta ja annettiin mahdollisuus verkostoitumiseen. Hän kehotti katsomaan eteenpäin ensi vuoteen, jolloin on edessä päättyvän maailmanperintöstrategian arvioiminen ja sen jälkeen uuden strategian kehittäminen.

Arkkitehti Maire Mattisen mukaan:

”Tässä oli päivän teema, miten Suomi osallistuu maailmanperinnön vahvistamiseen, niin kääntäisin myös toisinpäin, että miten maailmanperintö vahvistaa Suomea.”

Salla Airaksinen
Koordinaattori
Suomen maailmanperintökohteiden yhdistys

Toimituskunta: Suomen maailmanperintökohteiden yhdistyksen hallitus.

Artikkeli julkaistu 24.1.2025